Tekopökkelö tarkoittaa puuta, joka on katkaistu 3–4 metrin korkeudelta ja jätetty metsään lahoamaan. Kasvatus- ja päätehakkuissa tehtävät tekopökkelöt ovat luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä. Monet lajit ovat riippuvaisia juuri lahopuusta.
Suomessa on jopa 5000 eliölajia, jotka tarvitsevat lahoavaa puuta elääkseen. Lahoava puuaines tarjoaa ravintoa ja kotikoloja. Viidesosalle uhanalaisista metsälajeista lahopuun väheneminen on ensisijainen uhanalaisuuden syy.
Lahopuu voi olla kaatunut maapuu tai pystypuu, kuten kelot ja pökkelöt. Talousmetsissä lahopuun määrää pyritään lisäämään monin keinoin, kuten jättämällä metsään luonnostaan lahonneen puun lisäksi säästöpuita ja tekopökkelöitä.
Tekopökkelöt hyödyttävät lajistoa, joka suosii katkenneita, pystyasennossa aikansa lahoavia puita. Niiltä löytyy muun muassa erilaisia kääpiä, sammalia ja hyönteisiä. Tekopökkelö sopii myös kotipuuksi useille kolopesijöille, kuten tikoille ja pöllöille sekä monille pikkulinnuille, kuten kirjosiepolle ja tiaisille.
Tekopökkelöt ovat pystyyn lahoavina säästöpuina yksi monista keinoista lisätä järeää lahopuuta talousmetsiin. Jotkut lahopuusta riippuvaiset lajit elävät vasta äskettäin kuolleella ja jotkut pidemmälle lahonneella puulla. Kun tekopökkelöitä tehdään eri-ikäisiin metsiin, syntyy jatkuvasti eriasteisesti lahonnutta puuta.
Metsäalalla on tehty tekopökkelöitä koko 2000-luvun ajan. Nykyisin tekopökkelöt löytyvät metsänhoidon suosituksista ja sertifioinneista. Esimerkiksi PEFC-sertifikaatti edellyttää kahdesta viiteen tekopökkelöä hehtaaria kohti, jos hakkuualueella ei muutoin ole riittävästi lahopuuta.
Vuosittain Suomessa tehdään satoja tuhansia tekopökkelöitä. Niitä ja muuta säästö- ja lahopuuta jätetään metsiin lähes miljoona kuutiometriä joka vuosi. Määrä vastaa noin 25 000 tukkirekallista puuta.
