Suojatiheiköt ovat puista ja pensaista koostuvia tiheitä kasvustoja. Niiden koko voi vaihdella muutaman puun ryhmästä reiluun aariin. Aari on pinta-ala, joka on yhtä suuri kuin neliö, jonka sivu on kymmenen metriä.
Suojatiheiköstä käytetään myös nimityksiä riistatiheikkö ja luontotiheikkö.
Suojatiheikkö antaa suojaa metsän eläimille, kuten metsäkanalinnuille ja pikkulinnuille. Erityisen hyvin tiheikkö suojaa petolinnuilta, mutta se vaikeuttaa myös maapetojen saalistamista. Suojatiheiköistä hyötyviä lintulajeja ovat esimerkiksi pyy, teeri, metso, lehtokerttu, pyrstötiainen, harakka, satakieli, mustapääkerttu, pikkulepinkäinen, punavarpunen, sepelkyyhky, punarinta ja punakylkirastas.
Suojatiheikkö tehdään yksinkertaisesti jättämällä pusikot raivaamatta esimerkiksi silloin, kun kasvillisuutta raivataan taimikonhoidossa tai tulevaa päätehakkuuta varten. Hyvän suojatiheikön puusto on vaihtelevan kokoista ja kerroksellista.
Monet lintulajit pesivät suojatiheiköissä. Eläimet voivat löytää suojatiheiköistä myös ravintoa. Tiheikköjen hyöty on suurimmillaan metsissä, joiden suurimmat puut ovat vasta saavuttamassa tai saavuttaneet tukkipuun koon, mutta niitä säästetään nuoremmissakin metsissä.
Kuusi on suojatiheikön tärkein puulaji, koska sen laaja alaoksisto suojaa hyvin. Lehtipuut ja pensaat taas antavat ravintoa.
Luontevia suojatiheikön paikkoja ovat suon ja kuivemman kangasmetsän sekä metsän ja pellon väli- ja reuna-alueet. Hyviä kohteita ovat myös vesistöjen rantojen hoitamattomat suojakaistat, ojanvarret tai esimerkiksi kiviset maastot, joilla korjuu voi olla hankalaa. Nuoressa metsässä mikä tahansa pieni harventamaton tai raivaamaton kohta voi olla pienen riistatiheikön paikka.
Meneillään olevan Suomen riistakeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston kyselytutkimuksen alustavat tulokset kertovat, että lähes puolet metsänomistajista suunnittelee jättävänsä suojatiheikköjä metsiinsä. Niiden monimuotoisuushyödylle on erittäin vankka tutkimusperusta.
Esimerkiksi metso hyötyy puuston kerroksellisuudesta ja tiheysvaihtelusta. Suojatiheikkö tuo metsään maanpinnan tasaista suojaa, joka muuten saattaa puuttua kasvatusmetsästä.
Suojatiheiköt ovat sitä tärkeämpiä, mitä pohjoisemmaksi ja mitä karummille kasvupaikoille mennään, koska näillä alueilla tiheikön suomaa suojaa on muutenkin vähän.
Artikkelia varten on haastateltu Riistakeskuksen viestinnän suunnittelija Mirja Rantalaa ja Tapion johtavaa asiantuntijaa Lauri Saaristoa.
