Siirry suoraan sisältöön.
FI|SV|EN

Kategoria: Tiesitkö tämän metsistä

Metsien tuotoilla maksetaan miljardien eurojen edestä yhteisiä palveluita

Metsät tuovat suomalaisille hyvinvointia virkistyspaikkana ja tulonlähteenä mutta myös verotulojen kautta.

Metsäsektori on suomalaisten merkittävä työllistäjä. Metsätaloudessa eli metsänhoidossa ja puunkorjuussa sekä metsäteollisuudessa työskenteli vuonna 2023 noin 64 000 ihmistä. Siitä metsäteollisuus työllisti suoraan 37 000 henkilöä. Epäsuorat työpaikat mukaan lukien teollisuus työllisti yli 82 000 henkilöä. Epäsuoria työpaikkoja ovat esimerkiksi puun kuljetukseen ja varastointiin liittyvät tehtävät.

Metsät tuovat suomalaisille hyvinvointia myös verotulojen kautta.

Kuva: Matti Immonen

Metsäsektorin koko arvoketjun tuottama verokertymä oli vuonna 2021 noin 3,8 miljardia euroa, josta teollisuuden osuus on 3,1 miljardia euroa, kun huomioidaan myös välilliset vaikutukset. Metsistä saatavat verotulot riittäisivät vuosittain kattamaan esimerkiksi kaikkien Suomen päiväkotien menot.

Metsätalous on metsien hoitoa ja puunkorjuuta. Verot puun myyntituloista toivat valtion kassaan esimerkiksi vilkkaana puukauppavuonna 2018 lähes 400 miljoonaa euroa.

Koko metsäalan yhteisöjen tuloverot nousevat puoleen miljardiin euroon, ja arvonlisäveroa ala kerryttää valtiolle 430 miljoonaa euroa.

Luvut perustuvat EY:n laajaan raporttiin, jossa on selvitetty metsäsektorin sekä suoraan että välillisesti tuottamat verot. Raportissa metsäteollisuuteen lasketaan sellu-, paperi- ja kartonkiteollisuus sekä sahaus. Metsätalouteen kuuluu metsien hoito ja puunkorjuu.

Puu on tärkeä tulonlähde monille suomalaisella myös suoraan. Suomessa on yli 600 000 metsäomistajaa. Vuonna 2023 metsänomistajat saivat Luonnonvarakeskuksen mukaan puun myynnistä kantorahatuloja 3,1 miljardia euroa.

Lähde

Metsäteollisuus ry: Metsäteollisuus numeroina Metsäsektorin suhdannekatsaus 2024–2025

Lue seuraavaksi:

Metsäenergia lämmittää kaupunkikoteja

Suomesta on vaikea löytää kaupunkia, jonka lämmityksessä ei käytettäisi lainkaan metsäenergiaa. Noin 40 prosenttia suomalaisten kotien lämmöstä saadaan metsästä joko kaukolämpönä tai sähkönä tai harvemmin kotitarvepuuta polttamalla.

Energiateollisuudessa metsästä saatava lämpö ja sähkö tuotetaan lähes kokonaan erilaisista metsäalan sivutuotteista. Metsäenergialla on viime vuosikymmenten aikana korvattu fossiilista tuontienergiaa, kuten öljyä tai kivihiiltä.

Metsäalan sivutuotteita ovat nuoren metsän hoidosta ja hakkuista kertyvä pienpuu, joka on liian pientä metsäteollisuudelle, sekä kaikista hakkuista kertyvät oksat ja latvukset. Teollisuuden sivutuotteita ovat puun kuori, sahanpuru ja selluntuotannossa syntyvä jäteliemi.

Metsäenergiaksi voi mennä myös heikkolaatuista, isompaa runkopuuta, jota metsäteollisuus ei voi hyödyntää. Viime vuosina on jouduttu Venäjän rajan sulkeuduttua käyttämään energiana myös jonkin verran kuitupuuta. Vähäisiä määriä kantoja käytetään energiaksi.

Metsästä saatava lämpö ja sähkö tuotetaan lähes kokonaan erilaisista metsäalan sivutuotteista.

Kuva: Matti Immonen

Kaikkea energiapuuta ei kuitenkaan kerätä metsästä pois, vaan sitä jätetään metsään luonnon monimuotoisuuden ja maaperän ravinteisuuden turvaamiseksi. Jätettävän puun määrää ohjataan esimerkiksi metsäsertifioinnissa ja metsänhoidon suosituksissa. Uusiutuvaa energiaa koskeva lainsäädäntö edellyttää varmistamaan bioenergian hankinnan ja käytön kestävyyden.

Metsäenergian rooli metsätalouden arvoketjussa on taata, että kun puu kaadetaan ja viedään metsästä pois eikä sitä tarkoituksella jätetä luontoon esimerkiksi luonnon monimuotoisuutta turvaamaan, se käytetään kokonaan. Yhtään sen osaa ei tuhlata, ja metsäenergian hyödyntäminen on hyvin energiatehokasta.

Suomessa metsätalouden tavoitteena on tuottaa hyvänlaatuista tukkipuuta. Jotta puut kasvaisivat nopeammin suuren tukkipuun mittoihin, niille annetaan metsässä tilaa metsänhoidolla, kuten harvennushakkuilla. Metsänomistaja voi saada metsänhoitotoimista kertyvästä, energiantuotantoon menevästä pienpuusta tuloja.

Kun sahalla sahataan pyöreistä tukeista kantillista lankkua ja lautaa, puun pintaosa jää sahalla käyttämättä. Vielä viime vuosisadan alussa nämä pintalaudat poltettiin sahoilla suurissa rovioissa. Kun puusta alettiin tehdä sellua, havaittiin, että pintapuu on erinomainen raaka-aine sellun keittoon.

Sahat voivat myydä pintapuun ja purun sellutehtaille tai energiateollisuuteen tai hyödyntää ne itse sahalla puutavaran kuivaukseen tai pellettituotantoon. Tämä tukee sahatavaran tuotantoa.

Sellun valmistuksessa kuutiosta puuta saadaan yleensä noin puoli kuutiota sellua. Lopusta tulee jätelientä, joka voidaan hyödyntää energiana, kuten lämpönä ja sähkönä. Nykyaikaiset sellutehtaat tuottavat enemmän energiaa kuin ne itse tarvitsevat.

Ylijäävä sähkö myydään valtakunnanverkon kautta kuluttajille. Lämpö käytetään tehtaan prosesseissa ja esimerkiksi kaupunkikotien lämmityksessä.

Lue lisää

Bioenergia ry: Puuenergia tulee sivutuotteista Maa- ja metsätalousministeriö: Puupolttoaineet energian tuotannossa Energiateollisuus: Kaukolämpötilastot Tilastokeskus: Asumisen energiankulutus

Lue seuraavaksi:

Säästöpuut tarjoavat koteja uhanalaisille yli 2,5 miljoonassa puussa joka vuosi

Suomessa jätetään hakkuiden yhteydessä kaatamatta niin sanottuja säästöpuita. Näiden puiden tarkoitus on jäädä metsään ikiajoiksi, aikanaan kaatua ja kuolla ja sittemmin tuottaa lahopuuta siitä riippuvaisille eliölajeille.

Säästöpuiden jättäminen perustuu metsänomistajalle vapaaehtoiseen ja hyvin kattavaan metsäsertifiointiin sekä Metsänhoidon suosituksiin. Metsänhoidon suosituksissa on kuvattu myös tilanteita, joissa säästöpuita on perusteltua jättää tavanomaista määrää enemmän.

Uusien, vuonna 2023 voimaan tulevien PEFC-metsäsertifioinnin vaatimusten mukaan hehtaaria kohti pitää jättää kymmenen elävää ja kymmenen kuollutta säästöpuuta, ja jos kuollutta puuta ei ole, on jätettävä 2–5 tekopökkelöä hehtaaria kohti.

Säästöpuiden merkitys luonnon monimuotoisuudelle ja erityisesti lahopuusta riippuville lajeille on suuri.

Kuva: Matti Immonen

Säästöpuiden jättäminen on tarpeen myös jatkuvassa kasvatuksessa, sillä tässäkään hakkuumenetelmässä ei synny ”luontaisesti” kuollutta puuta tai lahopuuta, vaan siitä pitää erikseen huolehtia.

Metsäkeskuksen arvion mukaan Suomessa jätetään yli 2,5 miljoonaa säästöpuuta vuodessa. Määrä vaihtelee vuosittain jonkin verran, mikä johtuu siitä, että päätehakkuiden pinta-ala vaihtelee. Yksityisten kansalaisten ja perheiden omistamissa metsissä hakkuissa kaatamatta jätettyjen säästöpuiden vuosittainen arvo on jopa 30 miljoonaa euroa.

Säästöpuiden merkitys luonnon monimuotoisuudelle ja erityisesti lahopuusta riippuville lajeille on suuri, koska säästöpuut muuttuvat aikanaan lahopuuksi. Suomen lajien uhanalaisuusarvion tutkijat sanoivat vuonna 2010, että suurin yksittäinen metsien muita elinympäristöjä suotuisammalle uhanalaiskehitykselle on juuri päätehakkuun yhteydessä jätetyissä säästöpuissa.

Yksityisten kansalaisten ja perheiden omistamissa metsissä hakkuissa kaatamatta jätettyjen säästöpuiden vuosittainen arvo on jopa 30 miljoonaa euroa.

Kuva: Matti Immonen

Lahopuun lisäksi säästöpuuryhmä tarjoaa myös riistalle suojaa ja ravintoa ja vähentää tuulituhoja. Toisinaan säästöpuut myös pehmentävät hakkuun jälkeistä maisemaa.

Kun säästöpuita alettiin 1990-luvun lopussa jättää, aluksi niitä jätettiin hakkuualueelle sinne tänne vaadittu määrä. Sittemmin niitä on alettu jättää ryhminä ja niin, että useamman hehtaarin hakkuualueen säästöpuut voivat olla kaikki samassa ryhmässä.

Toisinaan säästöpuuryhmiä myös poltetaan, jotta metsään saadaan palanutta puuta, mistä Suomen metsissä on suuri puute. Säästöpuuryhmien polttoa edistetään myös metsäsertifioinnilla.

Artikkelia varten on haastateltu Tapion johtavaa asiantuntijaa Lauri Saaristoa.

Lue lisää

Päivi Mäki: Mitä virkaa säästöpuilla on?

Lue seuraavaksi:

Hakkuissa metsään jätetään lahoamaan tekopökkelöitä – lahopuusta hyötyy jopa 5000 lajia

Tekopökkelö tarkoittaa puuta, joka on katkaistu 3–4 metrin korkeudelta ja jätetty metsään lahoamaan. Kasvatus- ja päätehakkuissa tehtävät tekopökkelöt ovat luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä. Monet lajit ovat riippuvaisia juuri lahopuusta.

Suomessa on jopa 5000 eliölajia, jotka tarvitsevat lahoavaa puuta elääkseen. Lahoava puuaines tarjoaa ravintoa ja kotikoloja. Viidesosalle uhanalaisista metsälajeista lahopuun väheneminen on ensisijainen uhanalaisuuden syy. 

Lahopuu voi olla kaatunut maapuu tai pystypuu, kuten kelot ja pökkelöt. Talousmetsissä lahopuun määrää pyritään lisäämään monin keinoin, kuten jättämällä metsään luonnostaan lahonneen puun lisäksi säästöpuita ja tekopökkelöitä.

Kasvatus- ja päätehakkuissa tehtävät tekopökkelöt ovat luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä.

Kuva: Matti Immonen

Tekopökkelöt hyödyttävät lajistoa, joka suosii katkenneita, pystyasennossa aikansa lahoavia puita. Niiltä löytyy muun muassa erilaisia kääpiä, sammalia ja hyönteisiä. Tekopökkelö sopii myös kotipuuksi useille kolopesijöille, kuten tikoille ja pöllöille sekä monille pikkulinnuille, kuten kirjosiepolle ja tiaisille.

Tekopökkelöt ovat pystyyn lahoavina säästöpuina yksi monista keinoista lisätä järeää lahopuuta talousmetsiin. Jotkut lahopuusta riippuvaiset lajit elävät vasta äskettäin kuolleella ja jotkut pidemmälle lahonneella puulla. Kun tekopökkelöitä tehdään eri-ikäisiin metsiin, syntyy jatkuvasti eriasteisesti lahonnutta puuta.

Metsäalalla on tehty tekopökkelöitä koko 2000-luvun ajan. Nykyisin tekopökkelöt löytyvät metsänhoidon suosituksista ja sertifioinneista. Esimerkiksi PEFC-sertifikaatti edellyttää kahdesta viiteen tekopökkelöä hehtaaria kohti, jos hakkuualueella ei muutoin ole riittävästi lahopuuta.

Vuosittain Suomessa tehdään satoja tuhansia tekopökkelöitä. Niitä ja muuta säästö- ja lahopuuta jätetään metsiin lähes miljoona kuutiometriä joka vuosi. Määrä vastaa noin 25 000 tukkirekallista puuta.

Tekopökkelöillä saadaan lisää elinympäristöjä lahopuussa eläville lajeille.

Kuva: Matti Immonen

Lue lisää

Metsänhoidon suositukset: Lahopuun turvaaminen Forest.fi: Tekopökkelö lisää luonnon monimuotoisuutta – katso ohjeet

Lue seuraavaksi:

Suojatiheikkö tarjoaa suojan metsän eläimille

Suojatiheiköt ovat puista ja pensaista koostuvia tiheitä kasvustoja. Niiden koko voi vaihdella muutaman puun ryhmästä reiluun aariin eli sadan neliömetrin kokoiseen alaan.

Suojatiheiköstä käytetään myös nimityksiä riistatiheikkö ja luontotiheikkö. Se antaa suojaa metsän eläimille, kuten metsäkanalinnuille ja pikkulinnuille. Erityisen hyvin tiheikkö suojaa petolinnuilta, mutta se vaikeuttaa myös maapetojen saalistamista.

Hyvän suojatiheikön puusto on vaihtelevan kokoista ja kerroksellista.

Kuva: Matti Immonen

Suojatiheiköistä hyötyviä lintulajeja ovat esimerkiksi pyy, teeri, metso, lehtokerttu, pyrstötiainen, harakka, satakieli, mustapääkerttu, pikkulepinkäinen, punavarpunen, sepelkyyhky, punarinta ja punakylkirastas.

Suojatiheikkö tehdään yksinkertaisesti jättämällä pusikot raivaamatta esimerkiksi silloin, kun kasvillisuutta poistetaan taimikonhoidossa tai tulevaa päätehakkuuta varten. Hyvän suojatiheikön puusto on vaihtelevan kokoista ja kerroksellista.

Monet lintulajit pesivät suojatiheiköissä. Eläimet voivat löytää suojatiheiköistä myös ravintoa. Tiheikköjen hyöty on suurimmillaan metsissä, joiden suurimmat puut ovat vasta saavuttamassa tai saavuttaneet tukkipuun koon, mutta tiheikköjä säästetään nuoremmissakin metsissä.

Kuusi on suojatiheikön tärkein puulaji, koska sen laaja alaoksisto suojaa hyvin. Lehtipuut ja pensaat antavat ravintoa.

Luontevia suojatiheikön paikkoja ovat suon ja kuivemman kangasmetsän sekä metsän ja pellon väli- ja reuna-alueet. Hyviä kohteita ovat myös rantojen hoitamattomat suojakaistat, ojanvarret tai esimerkiksi kiviset maastot, joilla korjuu voi olla hankalaa. Nuoressa metsässä mikä tahansa pieni harventamaton tai raivaamaton kohta voi olla pienen riistatiheikön paikka.

Suojatiheikön voi tehdä jättämällä pusikot raivaamatta esimerkiksi taimikonhoidossa.

Kuva: Matti Immonen

Tiheikköjen monimuotoisuushyödylle on erittäin vankka tutkimusperusta. Esimerkiksi metso hyötyy puuston kerroksellisuudesta ja tiheysvaihtelusta. Suojatiheikkö tuo metsään maanpinnan tasalla suojaa, joka muuten saattaa puuttua kasvatusmetsästä.

Suojatiheiköt ovat sitä tärkeämpiä, mitä pohjoisemmaksi ja mitä karummille kasvupaikoille mennään, koska näillä alueilla tiheikön suomaa suojaa on muutenkin vähän.

Lue lisää aiheesta

Monimetsä – luonnonhoito mukana talousmetsien arjessa Riistakeskuksen riistametsänhoitokoulu: riistatiheikkö

Lue seuraavaksi:

Suomalainen ulkoilee luonnossa 180 kertaa vuodessa

Suomalaisista aikuisista 96 prosenttia eli lähes kaikki harrastavat ulkoilua. Tärkeitä syitä lähteä lähiluontoon on fyysisen kunnon ylläpitäminen, stressistä palautuminen ja rentoutuminen.

Suomalaisten ulkoilutottumuksia seurataan Luonnonvarakeskuksessa. Viimeisimmässä tutkimuksen mukaan suomalaiset ulkoilevat keskimäärin kolme kertaa viikossa ja 182 kertaa vuoden aikana.

Metsä ei arvota ihmistä ja antaa tilaa ajatuksille.

Kuva: Jani Riekkinen

Suurin osa suomalaisista lähtee lähiluontoon pitämään yllä fyysistä kuntoaan (86 prosenttia). Melkein yhtä tärkeää on stressistä palautuminen ja rentoutuminen. Luonnon rauha ja hiljaisuus, oma aika ja rauha sekä kauniit luonnonmaisemat ovat kaikki tärkeitä yli 75 prosentille ulkoilijoista.

Metsän terveysvaikutuksia on myös tutkittu. Tytti Pasasen väitöskirjan mukaan stressi helpottaa parhaiten luonnossa. Muistia, keskeytyksiä ja stressiä tutkineen aivotutkija Minna Huotilaisen mukaan 20 minuutin luonto-oleilu päivässä parantaa muistia.

”Luonnossa oleskelu auttaa kiireistä ihmistä pääsemään joutokäyntitilaan, mikä on palautumisen kannalta tärkeää”, sanoo Huotilainen.

Joutokäyntitila kehittää luovuutta ongelmanratkaisutilanteissa. ”Palautuminen on aivan olennaista työssä ja opinnoissa jaksamisen kannalta. Palautuneena myös muisti ja tarkkaavaisuus ovat parempia”, Huotilainen sanoo.

Suosituin ulkoiluharrastus luonnossa oli kävely. Koronavuonna 2020 kävelyä luonnossa harrasti noin 80 prosenttia suomalaisista, kun vuonna 2000 sitä harrasti 69 prosenttia. Marjastuksen suosio on ollut tasaista koko 2000-luvun. Viimeisimmässä mittauksessa lähes 57 prosenttia suomalaisista keräsi marjoja ja melkein 40 prosenttia sienesti. Viidennes harrastaa frisbeegolfia tai maasto- tai polkujuoksua.

Lähteet:

Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi Väitös: Luonnossa liikkumisesta helpotusta stressiin

Lue seuraavaksi:

Luonnonmarjoja 100 miljoonaa ämpärillistä vuodessa

Suomen metsissä kasvaa luonnonmarjoja 100 miljoonaa ämpärillistä vuodessa.

Luonnonmarjoiksi lasketaan puolukka, variksenmarja, mustikka, pihlajanmarja, juolukka, lakka, karpalo ja vadelma. Luonnonmarjojen sato vaihtelee vuosittain, mutta keskimäärin se on 500 miljoonaa kiloa vuodessa. Jos lasketaan, että yhteen ämpäriin mahtuu viisi kiloa marjoja, 500 miljoonaa kiloa mahtuu 100 miljoonaan ämpäriin. Jos yhden ämpärin halkaisija on 25 senttiä, 100 miljoonan ämpärin jono on 25 000 kilometriä pitkä.

Kerätyimmät marjat ovat puolukka ja mustikka.

Kuva: Erkki Oksanen

Sato on kuitenkin eri asia kuin saalis, jolla tarkoitetaan kerättyjen marjojen määrää. Saalis on 3–10 prosenttia sadosta, mikä vastaa 750–2500 kilometriä pitkää ämpärijonoa. Luonnonvarakeskuksen Luonnon virkistyskäytön valtakunnallisen inventoinnin mukaan lähes 57 prosenttia suomalaisista kerää marjoja ja melkein 40 prosenttia sienestää.

Satoisimmat marjat ovat puolukka, variksenmarja ja mustikka, kun taas kerätyimmät marjat ovat puolukka ja mustikka.

Metsissä kasvaa myös sieniä, mutta niistä osa on syömäkelvottomia, jopa myrkyllisiä. Syömäkelpoisten sienien sato on kaksinkertainen marjasatoon verrattuna, 1000 miljoonaa kiloa, mikä on keskimäärin 50 kiloa hehtaaria kohti.

Ylivoimaisesti eniten kerättyjä sieniä ovat erilaiset tatit, hyvänä kakkosena tulevat rouskut ja kolmantena keltavahvero eli kantarelli. Muita syksyisin kerättäviä sieniä ovat suppilovahvero, vaaleaorakas, lampaankääpä, kehnäsieni, mustatorvisieni, mustavahakas ja erilaiset haperot. Keväällä taas kerätään korvasieniä.

Lähteet:

Luonnonvarakeskuksen Marjahavainnot-palvelu Arktiset aromit

Lue seuraavaksi:

Metsä tuottaa hyvinvointia ympäri Suomen

Metsätalous tuottaa hyvinvointia suurelle osalle suomalaisista ympäri Suomen. Metsäsektori kokonaisuudessaan on ainoa tuotannonala, joka pärjää maailmanmarkkinoiden ehdoilla myös Suomen syrjäseuduilla, missä vientituotantoa ja muita toimeentulon mahdollisuuksia on yhä vähemmän.

Tuloa metsäala tuottaa yli 730 000 suomalaiselle. Tästä 600 000 on metsänomistajia, jotka omistavat noin 440 000 metsätilaa. Suomen talousmetsien pinta-alasta yksityiset kansalaiset ja perheet omistavat 50–60 prosenttia riippuen siitä, miten metsä määritellään.

Suomessa on noin 600 000 metsänomistajaa.

Kuva: Konsta Punkka

Suomalainen metsänomistaja 2020 -tutkimuksen mukaan vuosina 2016–2018 noin puolet metsänomistajista sai tuloa metsästään puukauppojen myötä. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että metsänomistajien tavoitteet ovat muuttuneet yllättävään suuntaan 2000-luvulla: aineettomat tavoitteet eivät näyttäisi vahvistuneen. Sekä monitavoitteisten että virkistyskäyttäjien osuudet metsänomistajista ovat vähentyneet ja turvaa ja tuloja korostavien osuus noussut selvästi.

Mistä luku 730 000 koostuu? Ensinnä juuri puuta myyvistä metsänomistajista. Metsätalous ei kuitenkaan ole suurimmalle osalle metsänomistajista pääasiallinen toimeentulon lähde, vaan he ovat esimerkiksi päätoimisia palkansaajia tai eläkkeensaajia. Onkin sanottu, että metsä tuo omistajalleen joka vuosi 13. kuukausipalkan.

Metsätalous eli metsänhoito ja puunkorjuu sekä metsäteollisuus työllistävät.  Kaikkiaan metsäsektorilla oli vuonna 2023 töissä 64 000 ihmistä. Metsäteollisuus työllisti suoraan 37 000 henkilöä. Metsäteollisuuden teettämän EY:n raportin mukaan metsäteollisuus työllisti suoraan ja epäsuorasti yhteensä noin 82 800 henkilöä. Epäsuoraan työllisyyteen lasketaan muun muassa puutavaran kuljetus.

Yhteistä niin metsänomistajuudelle kuin työpaikoillekin on, että ne sijaitsevat ympäri laajaa Suomen maaseutua. Esimerkiksi metsänomistajakunta kyllä kaupunkilaistuu, mutta paljon hitaammin kuin usein ajatellaan. Suomalainen metsänomistaja 2020 -tutkimuksen mukaan metsänomistajista yli kolmasosa asui tilallaan vakinaisesti ja omistivat lähes puolet yksityismetsien alasta.

Lähteet:

Suomalainen metsänomistaja 2020 -tutkimus Metsäteollisuus ry: Metsäteollisuus numeroina

Lue seuraavaksi:

Suomessa kaadetun puun tilalle istutetaan neljä uutta

Suomessa metsänomistajan on lain mukaan huolehdittava elinvoimaisen taimikon synnystä päätehakkuun jälkeen. Tämän voi tehdä istuttamalla tai kylvämällä puita tai jättämällä päätehakkuun yhteydessä suurimpia puita siementämään uudet taimet, jolloin puhutaan luontaisesta uudistamisesta.

Suomen metsien puuston määrä kasvaa kaiken aikaa.

Suomessa talousmetsien pinta-alasta hakataan vuosittain noin 1,5 prosenttia, mistä yli puolet on harvennushakkuuta.

Jos uusi taimikko tehdään istuttamalla, taimia istutetaan noin 2000 kappaletta hehtaarille. Kun toisaalta avohakkuussa hehtaarilta kaadetaan keskimäärin 400 puuta, voidaan sanoa, että avohakatulla hehtaarilla jokaista kaadettua puuta kohti istutetaan neljä, jopa viisi uutta puuta.

Kaikki nämä puut eivät tietenkään kasva täyteen mittaan, vaan osa harvennetaan sitä ennen pois. Kokonaisuutena Suomen metsien puuston määrä kuitenkin kasvaa kaiken aikaa.

Väite koskee kuitenkin vain istuttamalla uudistettavaa avohakkuualaa, eikä esimerkiksi kylvämällä uudistettavaa avohakkuualaa. Myöskään harvennushakkuun jälkeen puita ei tarvitse istuttaa, koska metsään jaa kasvukykyinen puusto hakkuun jälkeen.

Suomessa talousmetsien pinta-alasta hakataan vuosittain noin 1,5 prosenttia. Hakkuupinta-alasta yli 60 prosenttia on harvennushakkuuta ja loppu päätehakkuuta. Päätehakkuualasta kolmasosa uudistetaan luontaisesti, noin puolet istuttamalla ja loput kylvämällä.

Lähde

Metsänhoidon suositukset

Lue seuraavaksi:

Yksityisyyden yleiskatsaus
Metsien Suomi

Evästeiden avulla voimme palvella sinua paremmin. Keräämme tietoa verkkosivuston käytöstä. Voit hallinnoida evästeasetuksiasi alta.

Toiminnalliset evästeet

Toiminnalliset evästeet ovat verkkosivuston toimivuuden ja kehityksen kannalta tarpeellisia. Toiminnalliset evästeet eivät tallenna tietoja, joista sinut voitaisiin välittömästi tunnistaa.

Kävijämittaus ja analytiikka