Suomessa jätetään hakkuiden yhteydessä kaatamatta niin sanottuja säästöpuita. Näiden puiden tarkoitus on jäädä metsään ikiajoiksi, aikanaan kaatua ja kuolla ja sittemmin tuottaa lahopuuta siitä riippuvaisille eliölajeille.
Säästöpuiden jättäminen perustuu metsänomistajalle vapaaehtoiseen ja hyvin kattavaan metsäsertifiointiin sekä Metsänhoidon suosituksiin. Metsänhoidon suosituksissa on kuvattu myös tilanteita, joissa säästöpuita on perusteltua jättää tavanomaista määrää enemmän.
Uusien, vuonna 2023 voimaan tulevien PEFC-metsäsertifioinnin vaatimusten mukaan hehtaaria kohti pitää jättää kymmenen elävää ja kymmenen kuollutta säästöpuuta, ja jos kuollutta puuta ei ole, on jätettävä 2–5 tekopökkelöä hehtaaria kohti.
Säästöpuiden jättäminen on tarpeen myös jatkuvassa kasvatuksessa, sillä tässäkään hakkuumenetelmässä ei synny ”luontaisesti” kuollutta puuta tai lahopuuta, vaan siitä pitää erikseen huolehtia.
Metsäkeskuksen arvion mukaan Suomessa jätetään yli 2,5 miljoonaa säästöpuuta vuodessa. Määrä vaihtelee vuosittain jonkin verran, mikä johtuu siitä, että päätehakkuiden pinta-ala vaihtelee. Yksityisten kansalaisten ja perheiden omistamissa metsissä hakkuissa kaatamatta jätettyjen säästöpuiden vuosittainen arvo on jopa 30 miljoonaa euroa.
Säästöpuiden merkitys luonnon monimuotoisuudelle ja erityisesti lahopuusta riippuville lajeille on suuri, koska säästöpuut muuttuvat aikanaan lahopuuksi. Suomen lajien uhanalaisuusarvion tutkijat sanoivat vuonna 2010, että suurin yksittäinen metsien muita elinympäristöjä suotuisammalle uhanalaiskehitykselle on juuri päätehakkuun yhteydessä jätetyissä säästöpuissa.
Lahopuun lisäksi säästöpuuryhmä tarjoaa myös riistalle suojaa ja ravintoa ja vähentää tuulituhoja. Toisinaan säästöpuut myös pehmentävät hakkuun jälkeistä maisemaa.
Kun säästöpuita alettiin 1990-luvun lopussa jättää, aluksi niitä jätettiin hakkuualueelle sinne tänne vaadittu määrä. Sittemmin niitä on alettu jättää ryhminä ja niin, että useamman hehtaarin hakkuualueen säästöpuut voivat olla kaikki samassa ryhmässä.
Toisinaan säästöpuuryhmiä myös poltetaan, jotta metsään saadaan palanutta puuta, mistä Suomen metsissä on suuri puute. Säästöpuuryhmien polttoa edistetään myös metsäsertifioinnilla.
Artikkelia varten on haastateltu Tapion johtavaa asiantuntijaa Lauri Saaristoa.